Siivous /
Tuholaistorjunta /
Sokeritoukat pois – eroon sokeritoukista
Sokeritoukat pois – eroon sokeritoukista
sokeritoukka on tuttu ja varsin harmiton vieras
Sokeritoukka (
lepisma saccharina) on suhteellisen yleinen ja jossain mielessä varsin harmiton hyönteinen. Vaikka kyseinen laji ei varsinaisesti pure ihmistä, saattaa sokeritoukkien torjunta olla järkevää kyseisen lajin käyttämien kulkureittien johdosta. Ohessa muutamia huomioita sokeritoukkien elintavoista ja tunnustuksesta, sekä vinkkejä sokeritoukkien torjuntaan.
Sokeritoukan tunnistus
Sokeritoukka on väriltään hopean harmaa, joten lajin englanninkielinen nimitys
silverfish, kuvaa hyvin sokeritoukan ulkonäköä. Aikuinen sokeritoukka on kooltaan tyypillisesti noin 1 cm pitkä ja 2-3 milliä leveä hyönteinen. Yleisimmin sokeritoukkia esiintyy lattialla, sillä jalkalistojen ja kynnysten kolot tarjoavat lajille varsin hyvä piilopaikat. Rakenteista riippuen sokeritoukkia voi päätyä myös esimerkiksi tiskipöydälle, mutta kaappeihin sokeritoukat eksyvät harvoin (sopivien kulkureittien avulla tämäkin on kyllä mahdollista).
Sokeritoukat ovat varsin nopeita liikkeissään, joten yksityiskohtaisempien tuntomerkkien huomaaminen saattaa olla melko vaikeaa. Jos sokeritoukkaa tarkastelee lähemmin, huomataan helposti myös ruumiin etu ja takapäässä olevat tuntosarvet, jotka eivät kuitenkaan ole hyönteisen kokoon nähden mitenkään erityisen suuret.
Sokeritoukka viihtyy parhaiten kosteissa ympäristöissä, joten asuintiloissa lajia tavataan tyypillisesti WC ja pesutiloissa.
Sokeritoukan ravinnonlähteet
Vaikka sokeritoukan ei olekaan havaittu nimestään huolimatta hakeutuvan varsinaisesti sokerin luokse – käyttää sokeritoukka ravinnokseen tärkkelyspitoisia elintarvikkeita ja ruoanmurusia. Esimerkiksi leivän murut ja perunankuorien palat sisältävät yleensä sokeritoukille kelpaavia aineksia. Tärkkelyspitoisten elintarvikkeiden lisäksi sokeritoukan on todettu nakertavan mm. tapettiliimaa ja sekä selluloosaa (papereita).
Sokeritoukka kylpyhuoneessa
Kuten jo edellä mainittiin, sokeritoukka pitää kosteudesta ja sen tiedetään käyttävän myös viemäreitä kulkureitteinään. Sokeritoukan on monesti nähty nousevan huoneeseen esimerkiksi käsienpesualtaan ritilästä, eli
viemärin hajulukko ei aina pysty pysäyttämän kyseistä hyönteistä. Pienenä hyönteisenä sokeritoukka pystyy käyttämään kulkureitteinään myös pieniä koloja ja läpivientejä, jolloin asunnon rakenteet tarjoavat sokeritoukalle varsin monipuoliset kulkureitit.
Sokeritoukan yhteys homeeseen
Vaikka sokeritoukka viihtyy hyvin kosteissa paikoissa kuten pesu- ja WC-tiloissa ei sokeritoukkaa pidä automaattisesti yhdistää homeeseen tai pitää merkkinä asunnossa piilevästä kosteusvauriosta. Kosteusvaurio ymmärrettävästi parantaisi kosteissa tiloissa viihtyvien sokeritoukkien elinoloja, mutta kyseisiä asioita ei tulisi liiakseltaan yhdistää toisiinsa.
Sokeritoukat torjunta
Koska sokeritoukat käyttävät ravinnokseen lähestulkoon kaikkea tärkkelyspitoista, on ruoantähteiden ja roiskeiden huolellinen poistaminen tärkeä osa sokeritoukkien torjuntaa. Sokeritoukat viihtyvät parhaiten kosteissa tiloissa ja esimerkiksi viemäreissä, joten kokonaan sokeritoukista on hankalaa päästä eroon – mutta kosteiden tilojen säännöllinen tuuletus ja kuivattaminen vähentävät tilan kosteutta – jolloin tilan elinolot eivät ole enää sokeritoukille kovinkaan suotuisat. Viemärien ritilöihin voidaan asentaa myös erilaisia sihtejä ja suodattimia, joiden tarkoituksena on tyypillisesti hiustuppojen ja irtoroskien viemäriin pääsyn estäminen – oikein asennettuna kyseiset suodattimet saattavat myös estää sokeritoukkia nousemasta viemärin kautta pesutiloihin.
Sokeritoukkien torjunta viemäristä tapahtuu kaatamalla viemäriin kuumaa/keihuvaa vettä ja perään voidaan lorauttaa hieman
etikkaa. Torjunta tulee uusia aamuin ja illoin – ja tarpeen vaatiessa torjuntaa voi olla tarpeen jatkaa pidemmän aikaa.
Jalkalistojen raoissa lymyileviä sokeritoukkia voidaan puolestaan torjua pyretriiniä sisältävillä
torjunta-aerosoleilla. Myös joidenkin seetriöljyjen tiedetään erittävän tuoksua, josta sokeritoukat eivät pidä. Öljyä voidaan annostella esim. pipetillä pinnoille (ja halkeamiin) joissa sokeritoukkia on nähty.
Sokeritoukat hävittäminen
Jos sokeritoukkia on riesaksi saakka – jolloin ei puhuta enää parista kolmesta saman aikaan nähtävästä toukasta – voidaan sokeritoukat hävittää asuintoloista esimerkiksi seuraavilla keinoilla. Imuroi huolellisesti kosteissa tiloissa olevat halkeamat ja rakoset; käytä mahdollisimman pientä suulaketta ja suurinta mahdollista imutehoa. Imuroinnin jälkeen pölypussi tulee viedä suoraan ulkoroskikseen. Tämän jälkeen halkeamiin ja rakoihin puhalletaan kuumaa ilmaa esim. hiustenkuivaajalla tai muulla kuumailmapuhaltimella. Lopuksi halkeamat on hyvä käsitellä sokeritoukkien hävittämiseen sopivalla torjunta-aineella; ja koloihin voidaan annostella myös muurahaisten torjuntaan tarkoitettua muurahaisraetta/sirotetta.
Kun sokeritoukkien hävittäminen asuintilasta halutaan hoitaa hieman huolellisemmin, voidaan käsiteltävän tilan jalkalistat poistaa paikoiltaan – ja jalkalistojen taustat voidaan puhdistaa ja imuroida ennen edellä kuvattua torjunta-käsittelyä. Jalkalistojen alla havaittavat kolot ja halkeamat on syytä tukkia tai tiivistää esim. tiivistemassalla – sillä yleensä tilan tuulettamiseen liittyvä ns. tuuletusraot eivät sijaitse jalkalistojen alla.
Kosteita tiloja käsiteltäessä tulisi pyrkiä myös tavalla tai toisella vähentämään tilassa olevaa kosteutta, jolloin ilmankosteus ei houkuttelisi sokeritoukkia.
Pyydykset sokeritoukille
Useissa marketeissa on myynnissä muutaman euron hintaisia pyydyksiä, jotka on tarkoitettu sokeritoukkien pyydystykseen. Monet pyydyksistä on käytännössä tarrapaperia, jotka pyritään asettamaan sokeritoukkien kulkureitille – tai alueella jossa sokeritoukkia on nähty. Pyydyksen ideana on yksinkertaisesti se, että sokeritoukka kävelisi pyydykseen – liima/tarrapinta pitää huolen ettei sokeritoukka pääse pois pyydyksestä.
Mikäli kyseisen
hyönteisen torjunta ei onnistu pelkin kotikonstein on viisasta ottaa yhteyttä alueellasi toimivaan
tuholaistorjuntaa tekevään yritykseen.